Kiinnostava tutkimus

Two-sided Bandits and the Marriage Market

Tuossa on hieman tutkittu pariutumiseen liittyvän informaatio-ongelman vaikutusta parituksiin. Malli on realistisempi kuin Galen ja Shapleyn julkaisema (American mathematical monthly, 69: 9-15, 1962).

Muistutus itselleni: kirjoita bluffaamisen merkityksestä informaation jakelussa.

Beckerin ajattelusta

Siltä varalta, että joku ei ole lukenut Gary Beckerin paperia "Economics of Marital Instability", kirjaan hänen teoreettisen kehyksensä keskeiset ajatukset tähän.

Jokaisen henkilön oletetaan maksimoivan elämänsä aikana kulutettujen hyödykkeiden utiliteetin. Lisäksi oletetaan henkilöiden olevan riskineutraaleja, joten edellinen oletus yksinkertaistuu koko varallisuuden odotusarvon maksimointiin. Koko varallisuus ei tarkoita pelkästään rahaa, vaan myös esimerkiksi vapaa-ajan arvo otetaan huomioon.

Pari eroaa avioliitosta, jos ja vain jos heidän yhteenlaskettu koko varallisuutensa on pienempi avioliitossa kuin sinkkuna. Vastaavasti sinkut menevät naimisiin, jos ja vain jos heidän yhteenlaskettu koko varallisuutensa on suurempi avioliitossa kuin sinkkuina.

Kovin järkevältä tuo edellisen kappaleen määrittely ei välttämättä tunnu, sillä kyseessä on pikemminkin välttämätön, mutta ei kuitenkaan riittävä ehto avioliitolle tai sen purkamiselle.

Becker ajattelee, että parisuhteen toinen osapuoli voisi lahjoa toisen jatkamaan parisuhdetta antamalla taloudellisen korvauksen ja siitä syystä edellä puhutaan aina nimenomaan parin yhteenlasketusta koko varallisuudesta.

Parisuhdearvo stokastisena prosessina

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että ihminen loppupeleissä kiinnittää kumppaniehdokkaaseensa ajan suhteen indeksoidun stokastisen prosessin, joka kuvaa ehdokkaan parisuhdearvoa. Tähän viittaa esimerkiksi vanhan kansan ohje katsoa vaimoehdokkaan äitiä, ei niinkään vaimoehdokasta. Tarkoitus on siis kiinnittää jonkinlainen arvio ehdokkaan arvon kehitykseen pidemmällä aikavälillä.

Tämä ajattelu herättää kysymyksen siitä, miten eri parisuhde-ehdokkaiden arvoja voitaisiin vertailla tiettynä ajanhetkenä eli silloin, kun valintaa ollaan tekemässä. Ehkäpä kyseessä on pitkälti henkilön preferensseistä riippuva valinta, mutta tällaisesta parisuhdearvon määrittämisestä voisi pystyä jotain teoriaakin hahmottelemaan.

Mikäli henkilö tavoittelee pysyvää parisuhdetta, saattaa olla edullista pyrkiä valitsemaan sellainen kumppani, jonka kanssa parisuhdearvojen kehityksen voi olettaa olevan suunnilleen samanlainen. Tällöin vältetään kumppanien välisten suurten parisuhdearvojen erojen kielteinen vaikutus parisuhteen kestävyyden kannalta.

Palaan asiaan, kuten on ollut tapana luvata.

Rautalankaa lukumäärien vaikutuksesta

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan ikäluokassa 25-29 miehiä 169 408 ja naisia 161 766 kappaletta. Jos oletetaan, että naisista tuossa ikäluokassa 90 % seurustelee heterosuhteessa ja kumppani löytyy samasta ikäluokasta, niin kahta sinkkunaista kohti on noin kolme sinkkumiestä. Epäsuhta on sitä voimakkaampi, mitä suurempi osuus seurustelee. En valitettavasti nopeasti löytänyt tilastoa siitä, kuinka suuri osuus todellisuudessa on.

Yhtä kaikki, tuossa ikäluokassa (näillä oletuksilla), sinkkujen pariutumismarkkina on voimakkaasti naisille suosiollinen.