Mikroteoriasta
MATin eräänä suurimmista puutteista toistaiseksi pidän kunnollisen mikromarkkina-arvoteorian täydellistä puuttumista. Miten yksittäisen parisuhdemarkkina-avaruudessa toimivan yksilön kannattaisi toimia, jotta hänen kannaltaan optimaalinen tulos saavutettaisiin, ja ennenkaikkea, mitä optimaalisuus tässä yhteydessä tarkoittaa.
Oikeastaan ainoa toistaiseksi esitetty mikroteoreettinen hypoteesi tulee Hansenilta:
"Toinen, tilastollisella tasolla vastaantuleva on, että päästäkseen
lähemmäs vakaata pariutumista, henkilön kannattaa pariutua sellaisen
yksilön kanssa, jonka suhteellinen markkina-arvo on lähellä omaa. (Tämä on
sivumennensanoen markkina-arvoteorian merkittävin mahdollinen tulos
yksittäiselle ihmiselle!). Uskoisin, että tämän pystyy todistamaan, jos
olettaa preferenssit normaalijakautuneiksi."
Todistusyrityksiä tällä hypoteesille ei toistaiseksi ole esitetty. Hypoteesia voidaan pitää erittäin kiinnostavana ja onnistunut todistus tai uskottava perustelu olisi äärimmäisen arvokas.
Pidän mikroteorian tarkastelun toistaiseksi lähinnä kuvaannollisella tasolla, enkä vielä ala pukemaan asioita matemaattiseen kaapuun. Sanavalintojen ja ilmaisujen yksinkertaistamiseksi tutkitaan tilannetta heteromiehen kannalta.
Mietitään ensin, mitä informaatiota yksilöllä on käytössään pariutumisprobleeman ratkaisemiseksi.
Nähdäkseni miehellä on käytössään oma preferenssifunktionsa sekä naisten että miesten suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että hän voi arvioida myös oman sukupuolensa edustajien markkina-arvoja tai tarkemmin naisten antamia preferenssifunktion arvoja kullekin miehelle. Hän voi myös muun muassa ympäristöään tarkkailemalla vetää johtopäätöksiä muiden ihmisten preferensseistä. Lisäksi yksilöllä on käytössään vaihteleva määrä makroteoreettista tietämystä.
Tämän lisäksi miehen toimintaa ohjaa hänen utiliteettifunktionsa, joka kuvaa preferenssejä sinkkuna pysyttelemisen, seksi- ja parisuhteiden välillä (nämä ovat nähdäkseni keskeiset sosiaalisten suhteiden vaihtoehdot).
Näiden seikkojen varassa yksilö siis tekee valintoja maksimoidakseen onnellisuutensa. Mitä onnellisuus sitten tarkoittaa? Tähän ei tietenkään voida antaa objektiivista vastausta, koska se on voimakkaasti ihmisen utiliteettifunktiosta riippuvainen, mutta joitain alkeellisia havaintoja voitaneen tehdä.
Ensinnäkin ihmisen onnellisuus on aina suhteessa hänen tuntemiensa ihmisten onnellisuuteen. Klassinen sanonta: "sokeiden joukossa yksisilmäinenkin on kuningas" voidaan tulkita myös tässä mielessä. Jos vertaamme muinaisen Rooman keisarin elämää tämän päivän suomalaiseen työttömään, huomaamme, että objektiivisesti ottaen nykyaikaisen työttömän elintaso on parempi kuin roomalaisen keisarin. Myönnän esimerkin hieman karrikoiduksi, mutta pointti lienee selvä.
Lisäksi ihminen turtuu nopeasti hyvään elintasoon, kuten myös onnistumisen elämyksiin. Siten objektiivisesti ottaen pienillä saavutuksilla voi päästä yhtä suureen koettuun onnellisuuteen kuin ihminen, joka onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy. Ongelma tällaisen ihmisen elämässä on, ettei hän osaa arvostaa saavutuksiaan. Tämä lienee ihmisen peruspiirre. Tästä näkökulmasta katsottuna pariutumismarkkinoilla epäonnistuminen ajoittain on koetun onnellisuuden kannalta edullista, kunhan myös onnistumisia saadaan riittävästi.
Tässä ovat mielestäni ne yleiset lähtökohdat, joiden varaan pitäisi kyetä rakentamaan teoria, joka kertoo, miten yksilön tulee toimia parisuhdemarkkina-avaruudessa, jotta hänen onnellisuutensa maksimoituisi. Työtä pitäisi riittää.
Oikeastaan ainoa toistaiseksi esitetty mikroteoreettinen hypoteesi tulee Hansenilta:
"Toinen, tilastollisella tasolla vastaantuleva on, että päästäkseen
lähemmäs vakaata pariutumista, henkilön kannattaa pariutua sellaisen
yksilön kanssa, jonka suhteellinen markkina-arvo on lähellä omaa. (Tämä on
sivumennensanoen markkina-arvoteorian merkittävin mahdollinen tulos
yksittäiselle ihmiselle!). Uskoisin, että tämän pystyy todistamaan, jos
olettaa preferenssit normaalijakautuneiksi."
Todistusyrityksiä tällä hypoteesille ei toistaiseksi ole esitetty. Hypoteesia voidaan pitää erittäin kiinnostavana ja onnistunut todistus tai uskottava perustelu olisi äärimmäisen arvokas.
Pidän mikroteorian tarkastelun toistaiseksi lähinnä kuvaannollisella tasolla, enkä vielä ala pukemaan asioita matemaattiseen kaapuun. Sanavalintojen ja ilmaisujen yksinkertaistamiseksi tutkitaan tilannetta heteromiehen kannalta.
Mietitään ensin, mitä informaatiota yksilöllä on käytössään pariutumisprobleeman ratkaisemiseksi.
Nähdäkseni miehellä on käytössään oma preferenssifunktionsa sekä naisten että miesten suhteen. Tarkoitan tällä sitä, että hän voi arvioida myös oman sukupuolensa edustajien markkina-arvoja tai tarkemmin naisten antamia preferenssifunktion arvoja kullekin miehelle. Hän voi myös muun muassa ympäristöään tarkkailemalla vetää johtopäätöksiä muiden ihmisten preferensseistä. Lisäksi yksilöllä on käytössään vaihteleva määrä makroteoreettista tietämystä.
Tämän lisäksi miehen toimintaa ohjaa hänen utiliteettifunktionsa, joka kuvaa preferenssejä sinkkuna pysyttelemisen, seksi- ja parisuhteiden välillä (nämä ovat nähdäkseni keskeiset sosiaalisten suhteiden vaihtoehdot).
Näiden seikkojen varassa yksilö siis tekee valintoja maksimoidakseen onnellisuutensa. Mitä onnellisuus sitten tarkoittaa? Tähän ei tietenkään voida antaa objektiivista vastausta, koska se on voimakkaasti ihmisen utiliteettifunktiosta riippuvainen, mutta joitain alkeellisia havaintoja voitaneen tehdä.
Ensinnäkin ihmisen onnellisuus on aina suhteessa hänen tuntemiensa ihmisten onnellisuuteen. Klassinen sanonta: "sokeiden joukossa yksisilmäinenkin on kuningas" voidaan tulkita myös tässä mielessä. Jos vertaamme muinaisen Rooman keisarin elämää tämän päivän suomalaiseen työttömään, huomaamme, että objektiivisesti ottaen nykyaikaisen työttömän elintaso on parempi kuin roomalaisen keisarin. Myönnän esimerkin hieman karrikoiduksi, mutta pointti lienee selvä.
Lisäksi ihminen turtuu nopeasti hyvään elintasoon, kuten myös onnistumisen elämyksiin. Siten objektiivisesti ottaen pienillä saavutuksilla voi päästä yhtä suureen koettuun onnellisuuteen kuin ihminen, joka onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy. Ongelma tällaisen ihmisen elämässä on, ettei hän osaa arvostaa saavutuksiaan. Tämä lienee ihmisen peruspiirre. Tästä näkökulmasta katsottuna pariutumismarkkinoilla epäonnistuminen ajoittain on koetun onnellisuuden kannalta edullista, kunhan myös onnistumisia saadaan riittävästi.
Tässä ovat mielestäni ne yleiset lähtökohdat, joiden varaan pitäisi kyetä rakentamaan teoria, joka kertoo, miten yksilön tulee toimia parisuhdemarkkina-avaruudessa, jotta hänen onnellisuutensa maksimoituisi. Työtä pitäisi riittää.
posted by One who masturbates at 11:00
11 Comments:
Yksilöllä on siis makroteoreettistä tietämystä aiheesta. Erityisesti hän tuntee pariutumismarkkina-avaruuden lokaalin luonteen, joten hänen saamansa MA lokaalissa mielessä voi olla hyvinkin toisenlainen kuin omassa luonnollisessa elinympäristössä.
Siten henkilöllä, joka on kiinnostunut pariutumisesta, kannattaa etsiä sellaista aluetta, jossa hänen ominaisuuksiaan osataan arvostaa. Tällä on kauaskantoisia seurauksia, joita pitää päästä tutkimaan käytännössä.
Pitäisikö Stetsonin lähteä Venäjälle? Muotoillaan ensin jonkinlainen testattava hypoteesi suurpiirteisellä tasolla.
Voisimme selvittää ihmisten preferenssien samankaltaisuutta (määrittelen tarkemmin myöhemmin) ja kykyä vastakkaisen sukupuolen antamien preferenssiarvojen arviointiin helpolla netissä järjestettävällä kokeella. Tämä antaisi arvokasta tietoa.
Pitäisi saada suurehko määrä miesten ja naisten kuvia, joita porukka voisi sitten käydä arvioimassa. Kuvien pitäisi olla tietysti yhtä laadukkaita, jos tämä kunnolla haluttaisiin tehdä ja kaikista samanlainen standardoitu otossarja (koko vartalo ja tarkka kasvokuva (molemmat edestä ja sivulta)).
Tämä koskisi siis preferenssien samankaltaisuutta, kun puhutaan puhtaasti ulkonäöstä.
Hansenin hypoteesissa on toistaiseksi tarkasti määrittelemätön kohta: "markkina-arvo on LÄHELLÄ omaa". Korostus on allekirjoittaneen.
Läheisyyden käsite on hieman mutkikas määriteltävä, mutta luulen saavani aikaan elegantin ratkaisun. Seuraava postaukseni käsittelee mahdollisesti mm. tätä. Tätä varten olisi kiinnostava tietää, miten tarkasti yksilöt kykenevät arvioimaan vastakkaisen sukupuolen preferenssejä. Toki teorian muodostuksessa voimme jättää parametrien lukuarvot avoimeksi ja jätetään niiden määrääminen jollekin, joka saa rahoitusta tutkimukselleen.
Flawi: sinkkuna pysyttelemisen, seksi- ja parisuhteen lisäksi on olemassa ainakin vielä yksi, nimittäin ystävyyssuhde, eritoten onnellisuuden maksimoinnin kannalta.
Vaikka ystävyyssyhde etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa on MA-teoreetikoille kauhistus, se pitäisi kuitenkin ottaa huomioon juuri siitä syystä: miten vältetään joutumasta ystävyyssuhteeseen toivotun seksi/parisuhdevastinkappaleen kanssa.
Ja toisesta, ehkä vähemmän oleellisesta näkökulmasta: potentiaalisilla seksi/parisuhdevastinkappaleilla on myös kaikenlaisia suhteita, ja ne pitää ottaa huomioon parisuhdemarkkina-avaruudessa toimiessa. Kärjistetysti, ystävän ystävää voi naida, mutta voiko ystävän parisuhdetta?
Hyvä pointti. Otan tämän huomioon jatkossa.
En huomauttanut vielä Hansenin hypoteesin toisesta epätäsmällisestä kohdasta, nimittäin siitä, että ei ole olemassa pariutumista, joka on lähellä vakaata, vaan on olemassa vain vakaa ja epävakaa pariutuminen.
Lisäksi pariutumisen vakaus on käsitteenä ongelmallinen siihen liittyvän informaatio-ongelman vuoksi. Palaan asiaan myöhemmin.
Flawi: Millä perustelet, että on olemassa vakaa pariutuminen, koska parisuhde 100% todennäköisyydellä loppuu jossain vaiheessa, vähintään toisen osapuolen kuolemaan? Kun parisuhde alkaa, se on lopun alkua. Lisäksi, parisuhde ei sinänsä tahdo, aio, tai toteuta mitään, vaan ne ihmiset jotka toteavat välisensä ihmissuhteen olevan parisuhde.
Lähtisin mieluummin käsittelemään tätä aspektia hermeneuttisesta näkökulmasta, ja puhuisin parisuhde-intentiosta, ts. pyrkimyksestä pysytellä tietyssä parisuhteessa tai parisuhdesuuntautuneisuudesta. Tälle pitää tietysti antaa numeroarvo pariskunnan molemmille osapuolille, koska yksilöiden parisuhdeintentio ei välttämättä ole sama (esim. toinen hengaa oletusarvoisesti niin kauan kunnes löytää paremman, toinen tahtoo hengata kuolemaan saakka). Kaavasta tai numeroarvon määrittelystä (pitäisikö sen olla aina negatiivinen, jotta implisiittinen epävakaus tulisi otettua huomioon?) en osaa sanoa mitään, mä olen vaan tällainen humanistifeministi.
Tarkoitin vakaa = stabiili. Tämä käsitteen määritelmän löydät tuolta katsauksesta aiempaan tutkimukseen kohdasta Mating problem.
Havainnollistan ideaa hieman. Oletetaan, että meillä on seuraavat pariskunnat:
Kalle ja Tiina
Reiska ja Merja
Esimerkiksi jos Kalle pitää pariutumismielessä enemmän Merjasta kuin Tiinasta ja Merja pitää enemmän Kallesta kuin Reiskasta, niin paritus on epävakaa tai epästabiili. He olisivat molemmat tyytyväisempiä tilanteeseensa, jos he pariutuvat keskenään. Siispä he pariutuvat keskenään, mikäli mitään informaatio-ongelmaa ei esiinny (palaan tähän myöhemmin).
Järjestelmässä, joka ottaa huomioon ihmisten tuntemat ihmisjoukot, määritelmä on vaikeampi kuin Mating problem -tekstissä käsitelty. En ole sitä vielä eksaktisti esittänyt, koska oletin käsitteen olevan selvä.
Uusi malli pakottaa muuten myös esittelemään käsitteet lokaalisti stabiili ja lokaalisti epästabiili. Määrittely mutkistuu merkintäteknisesti myös sen takia, että tässä mallissa ei oleteta kaikilla ihmisillä olevan paria.
Mutta eihän tarvitse ajatella edes niin monimutkaisesti. Voidaan ajatella että pariutumiskuvio on:
Kalle ja Tiina.
Kallen intentio on pysytellä parisuhteessa niin kauan kunnes löytää jonkun paremman. Tiinan intentio on pysytellä parisuhteessa hamaan kuolemaan saakka. Informaation kulku on Kallelta Tiinan suuntaan tietyllä todennäköisyydellä heikkoa, koska heikko informaatio palvelee Kallen etuja. Puolestaan Tiinalta Kallen suuntaan informaation kulku on tietyllä todennäköisyydellä vahvaa, koska se palvelee Tiinan etuja, erityisesti silloin jos Kallen antama informaatio on epäselvää.
Tiina: Mutta kulta, mehän ollaan yhdessä ikuissesti.
Kalle: Mmmh.
Tiina: Eikö ollakin?
Kalle: joojoo.
Muiden ihmisten tulo mukaan kuvioihin vahvistaa olemassaolevaa intentiota, ja siinä mielessä jotkut parisuhteet voivat olla lähtökohtaisesti toisia stabiilimpia (jos molempien osapuolten intentio on suuntautunut ko. parisuhteeseen), mutta edelleen stabiilius on kiinni osapuolten intentioista.
Toisaalta, jos kummankin osapuolen intentio on hengata toisen kanssa kunnes löytää jonkun paremman (esim. vakipanosuhteissa, jotka rikkoutuvat usein siinä vaiheessa kun toiselle osapuolelle löytyy mahdollisuus toteuttaa myös emotiivisia tarpeitaan), onnellisuus todennäköisesti lisääntyy siinä vaiheessa kun toinen löytää jonkun paremman, koska silloin toisellekin avautuu mahdollisuus löytää joku parempi (riippuu populaatiosta).
Tällöin parisuhteen keskimääräinen stabiilius olisi tietysti heikko, mutta heikko stabiilius palvelee molempien osapuolten lopullista parisuhdeintentiota, joka on joku parisuhteen ulkopuolinen ihminen, mutta informaation kulku on todennäköisesti vahvaa, ja lisäksi molemmat katsovat toimivansa niin, että heidän onnellisuutensa on suurin mahdollinen tällä hetkellä.
Jos joku käsite on epäkuvaava, eikä loppupeleistä sovi joko teoriaan tai käytäntöön sovellettavaksi, niin sitä voidaan ainakin täällä humanistisuunnalla täsmentää, tai jos se halutaan esim. nostalgiasyistä säästää, sen sisältö voidaan kuvailla uudelleen. Tässä tapauksessa stabiliteetti voidaan kuvailla parisuhteen osapuolten tähän tiettyyn parisuhteeseen suuntautuvien parisuhdeintentioiden summaksi(?), ja informaation kulun tapa suunnasta toiseen voidaan määritellä (luultavasti) sen mukaan, kuinka toisen osapuolen parisuhdeintentio näyttäytyy toiselle suhteessa hänen omaan intentioonsa.
Arvostan analyysiäsi, mutta perinteisesti MATissa ajatellaan stabiiliuden tarkoittavan sitä, mitä yritin selittää, enkä halua muuttaa tämän käsitteen merkitystä.
Eli täsmällisesti (perinteisessä mallissa): Järjestelmän paritusta kutsutaan epästabiiliksi, jos järjestelmässä on olemassa poika ja tyttö, jotka pitävät enemmän toisistaan kuin henkilöistä joiden kanssa he ovat pariutuneet.
Järjestelmän paritusta kutsutaan stabiiliksi, jos se ei ole epästabliili.
"Kallen intentio on pysytellä parisuhteessa niin kauan kunnes löytää jonkun paremman. Tiinan intentio on pysytellä parisuhteessa hamaan kuolemaan saakka."
Miksi Tiina tyytyisi olemaan Kallen kanssa suhteessa, jos voisi saada paremman? Kallen ajattelutapa on realistisempi ja sopii teorian perustaksi.
Henkilöt voivat tosin ajatella Tiinan tavalla, mutta silloin heillä on vanhoilliset utiliteettifunktiot, jotka antavat suunnattoman painoarvon pysyvälle ihmissuhteelle. Se ei liity teoriaan sinänsä, mutta malli tulee sallimaan tällaisen ajattelun.
Informaation kulku parisuhteen sisäisenä kysymyksenä on siinä määrin mikroteoreettinen, ettei siihen ole tarvetta vielä perehtyä. Paljon tärkeämpiäkin asioita on vielä tekemättä.
Ihmisten preferenssien muodostumiseen en siis pyri ottamaan mitään kantaa, koska kysymys on niin vaikeasti hallittava, eikä teorian rakentaminen sitä edellytä.
"Jos joku käsite on epäkuvaava, eikä loppupeleistä sovi joko teoriaan tai käytäntöön sovellettavaksi, niin sitä voidaan ainakin täällä humanistisuunnalla täsmentää, tai jos se halutaan esim. nostalgiasyistä säästää, sen sisältö voidaan kuvailla uudelleen."
Kunnolla tehty matematiikka ei tunne epätäsmällisiä käsitteitä, eikä niitä tarvitse myöhemmin täsmentää. Makromalli elää vielä sen verran, ettei kaikkien käsitteiden äärimmäisen pikkutarkassa määrittelyssä vielä ole mieltä.
MAT on vasta alkutekijöissään, vaikka päinvastaisia mielipiteitä näkee usein esitettävän.
Lähetä kommentti
<< Home