Tuntemisaksiooma

Jotta paritus voisi muodostua, täytyy ihmisten tuntea toisensa eli muotoillaan tuntemisaksiooma:

Jos (m,n) kuuluu joukkoon C, niin m T_M n ja n T_N m.

Tämä voidaan muotoilla yhtäpitävässä muodossa siten, että jos nainen n ei tunne miestä m tai mies m ei tunne naista n, niin m ja n eivät voi pariutua.

Tällä yksinkertaisella havainnolla on tärkeitä seurauksia:

• Henkilön x mahdollisuus pariutumiseen paranee vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustumalla ja erityisesti vastakkaisen sukupuolen edustajien tutustuessa henkilöön x. Tavoite on huomattavasti helpompi julkkiksilla, mutta hekään eivät voi jäädä norsunluutorniinsa makoilemaan, myös heidän on tutustuttava vastakkaisen sukupuolen edustajiin pariutuakseen.



• Jos kaikki ihmiset tuntevat toisensa, parisuhteiden laatu yhteiskunnallisella tasolla paranee (keskimäärin ihmiset saavat preferenssiltään paremman kumppanin kuin epätäydellisen informaation tapauksessa). Tämä seuraus haiskahtaa sellaiselta, että tiettyjä lisäoletuksia on tehtävä, jotta todistaminen onnistuisi.



• Yhteiskunnallisen järjestelmän toimivuuden mittana voidaan tässä suhteessa pitää osamääriä #T_M/(#M#N) ja #T_N/(#M#N). Myös näiden aritmeettinen keskiarvo vaikuttaa järkevältä mittarilta. Kyseiset suureet voidaan arvioida tilastollisilla menetelmillä, mutta kaikkein tärkeintä on, että yhteiskunnallisessa mielessä on priorisoitava toimintaa, joka maksimoi kyseiset mittarit. Siten esimerkiksi poikien ja tyttöjen erottaminen omiin kouluihinsa ei ole tässä mielessä järkevää.
  

Ehdotukseni on ihmistietokannan perustaminen. Siitä voidaan sitten keskustella, pitäisikö sen olla monogaamisuutta tukevassa yhteiskunnassa tarkoitettu pelkästään sinkuilla vai kaikille muillekin ihmisille. Jotta kaikki voisivat löytää parhaimman mahdollisen kumppanin, tietokanta ei voi olla rajoitettu pelkästään sinkkujen käyttöön.