Uusi malli
Heteroparisuhdemarkkina-avaruus on seitsikko (M, N, TM, TN, PM, PN, C), missä M on miesten joukko, N on naisten joukko, TM on joukon MxN osajoukko, TN on joukon NxM osajoukko, PM on kuvaus TM -> [0,1], PN on kuvaus TN -> [0,1] ja C on järjestelmässä olevien parien joukko eli joukon MxN osajoukko.
TM on relaatio, joka kuvaa, mitkä naiset kukin mies tuntee eli jos pari (m,n) kuuluu joukkoon TM (tästä voidaan käyttää merkintää m TM n), niin mies m tuntee naisen n.
Vastaavasti TN on relaatio, joka kuvaa, mitkä miehet kukin naiset tuntee.
Huomaa, että jos mies m tuntee naisen n, niin nainen n ei välttämättä tunne miestä m. Tässä suhteessa suurimman poikkeuksen muodostavat julkkikset.
Kuvaus PM: TM -> [0,1] kuvaa, minkälaisen preferenssin kukin mies antaa kullekin tuntemalleen naiselle. Kuvaus PN toimii samoin, kuvaten naisten preferenssejä tuntemistaan miehistä. Esimerkiksi PM(m,n) = 0 tarkoittaa, että mies m ei halua pariutua naisen n kanssa. Pariutumisen käsitteen aste-erot jätetään toistaiseksi avoimeksi.
Parituksen monogaamisuus tarkoittaa, että järjestelmässä olevien parien joukossa C (=Couples) ei yksikään mies voi pariutua yli yhden naisen kanssa ja samoin yksikään nainen ei voi pariutua yli yhden miehen kanssa. Tämä voidaan tietysti ilmaista logiikan kielellä, mutta sivuutetaan se toistaiseksi.
Parituksen stabiiliuden määritelmä menee hieman mutkikkaaksi, joten jätän tarkan määrittelyn myöhempään. Sisällöllisesti ilmiö lienee päivänselvä.
Eräs yksinkertainen mittari henkilön markkina-arvolle on preferenssien aritmeettinen keskiarvo. Eli jos mitataan miehen m markkina-arvoa, niin määritellään ensin hänet tuntevien naisten joukko E_m = {n | n on nainen ja n TN m}, jolloin saadaan
MA(m) = (1/#E_m) sum PN(n,m),
missä summa lasketaan niiden naisten joukon yli, jotka tuntevat miehen m. Merkintä #A tarkoittaa joukon A alkioiden lukumäärää. Notaatio-ongelmat pyritään korjaamaan myöhemmin, mutta näin alkeellinen asia lienee ymmärrettävissä.
On huomattava, että tämä on vain yksi monista tavoista määritellä henkilön MA. Paljon hienostuneempiakin mittareita voidaan käyttää ja niitä on tarkoitus kehitellä.
Eräs huomio, mikä kannattaa tehdä on, että varsin elegantti teoria voitaisiin luoda tutkimalla parisuhdemarkkina-avaruutta (X, T, P, C), missä X on ihmisten joukko, T on joukon XxX osajoukko (T on refleksiivinen relaatio), P:T -> [0,1] ja C järjestelmässä olevat parit.
Tässä pariutumisen minimivaatimuksena olisi, että esimerkiksi miehelle m tarjolla oleva kumppani saisi suuremman arvon kuin P(m,m) eli arvo, joka kuvaa, miten paljon kyseinen mies arvostaa sinkkuelämäänsä. Tällöin ei tarvittaisi niin keinotekoisen oloista määrittelyä preferenssifunktiolle. Voisimme esimerkiksi paremmin olettaa, että tarjolla olevien kumppanien preferenssiarvot noudattavat normaalijakaumaa ja saavat arvoja väliltä (-inf,+inf).
Tämä olisi tietyssä mielessä elegantimpaa kuin yllä oleva heteroparisuhdemarkkina-avaruuden määrittely. Ongelma on kuitenkin siinä, että klassiset hypoteesit MATista käsittelevät miesten ja naisten välisiä suhteita, jolloin joukon X jaosta tulee useissa tapauksissa hyvin keinotekoinen. Kauneusarvon takia teoriaa olisi kuitenkin kenties syytä pyrkiä ohjaamaan tähän suuntaan.
TM on relaatio, joka kuvaa, mitkä naiset kukin mies tuntee eli jos pari (m,n) kuuluu joukkoon TM (tästä voidaan käyttää merkintää m TM n), niin mies m tuntee naisen n.
Vastaavasti TN on relaatio, joka kuvaa, mitkä miehet kukin naiset tuntee.
Huomaa, että jos mies m tuntee naisen n, niin nainen n ei välttämättä tunne miestä m. Tässä suhteessa suurimman poikkeuksen muodostavat julkkikset.
Kuvaus PM: TM -> [0,1] kuvaa, minkälaisen preferenssin kukin mies antaa kullekin tuntemalleen naiselle. Kuvaus PN toimii samoin, kuvaten naisten preferenssejä tuntemistaan miehistä. Esimerkiksi PM(m,n) = 0 tarkoittaa, että mies m ei halua pariutua naisen n kanssa. Pariutumisen käsitteen aste-erot jätetään toistaiseksi avoimeksi.
Parituksen monogaamisuus tarkoittaa, että järjestelmässä olevien parien joukossa C (=Couples) ei yksikään mies voi pariutua yli yhden naisen kanssa ja samoin yksikään nainen ei voi pariutua yli yhden miehen kanssa. Tämä voidaan tietysti ilmaista logiikan kielellä, mutta sivuutetaan se toistaiseksi.
Parituksen stabiiliuden määritelmä menee hieman mutkikkaaksi, joten jätän tarkan määrittelyn myöhempään. Sisällöllisesti ilmiö lienee päivänselvä.
Eräs yksinkertainen mittari henkilön markkina-arvolle on preferenssien aritmeettinen keskiarvo. Eli jos mitataan miehen m markkina-arvoa, niin määritellään ensin hänet tuntevien naisten joukko E_m = {n | n on nainen ja n TN m}, jolloin saadaan
MA(m) = (1/#E_m) sum PN(n,m),
missä summa lasketaan niiden naisten joukon yli, jotka tuntevat miehen m. Merkintä #A tarkoittaa joukon A alkioiden lukumäärää. Notaatio-ongelmat pyritään korjaamaan myöhemmin, mutta näin alkeellinen asia lienee ymmärrettävissä.
On huomattava, että tämä on vain yksi monista tavoista määritellä henkilön MA. Paljon hienostuneempiakin mittareita voidaan käyttää ja niitä on tarkoitus kehitellä.
Eräs huomio, mikä kannattaa tehdä on, että varsin elegantti teoria voitaisiin luoda tutkimalla parisuhdemarkkina-avaruutta (X, T, P, C), missä X on ihmisten joukko, T on joukon XxX osajoukko (T on refleksiivinen relaatio), P:T -> [0,1] ja C järjestelmässä olevat parit.
Tässä pariutumisen minimivaatimuksena olisi, että esimerkiksi miehelle m tarjolla oleva kumppani saisi suuremman arvon kuin P(m,m) eli arvo, joka kuvaa, miten paljon kyseinen mies arvostaa sinkkuelämäänsä. Tällöin ei tarvittaisi niin keinotekoisen oloista määrittelyä preferenssifunktiolle. Voisimme esimerkiksi paremmin olettaa, että tarjolla olevien kumppanien preferenssiarvot noudattavat normaalijakaumaa ja saavat arvoja väliltä (-inf,+inf).
Tämä olisi tietyssä mielessä elegantimpaa kuin yllä oleva heteroparisuhdemarkkina-avaruuden määrittely. Ongelma on kuitenkin siinä, että klassiset hypoteesit MATista käsittelevät miesten ja naisten välisiä suhteita, jolloin joukon X jaosta tulee useissa tapauksissa hyvin keinotekoinen. Kauneusarvon takia teoriaa olisi kuitenkin kenties syytä pyrkiä ohjaamaan tähän suuntaan.
posted by One who masturbates at 17:53
2 Comments:
Okei, pariutuminen edellyttää tuntemista ja siinä mielessä hyödynnettävä markkina-arvo ei ole pelkkä preferenssien funktio. Minusta on kuitenkin olemassa ongelma on tuossa markkina-arvon määrittelyssä aritmeettisena keskiarvona on seuraava: ajatellaanpa miestä A jolla ei ole lähtökohtaisesti korkea markkina-arvo. Oletetaan sitten, että hän saa julkisuutta, vaikkapa piireissä joka arvostaa erityisesti ulkonäköä, jota A:lla ei löydy kovin paljoa. Nyt A:n tuntee moni nainen, mutta useimmat heistä eivät halua häntä eli lokaalisti hänen markkina-arvonsa olisi laskenut. Silti uudessa tilanteessa alkuperäistilanteeseen verrattuna suurempi osa naisista hakeutuu hänen seuraansa, ja hän saa enemmän tilaisuuksia pariutua, kuin mitä ennen, vaikka määritelmän mukaan hänen markkina-arvonsa pitäisi olla laskenut! Nyt ehdotankin, että markkina-arvo määriteltäisiin absoluuttisena arvona, joukon alkoiden N (tai M) lukumääränä, joille pätee nT_nm, mT_mn ja P:T -) 1. Tämä kuvaa sitä määrää pariutumismahdollisuuksia, joita A:lla todellisuudessa on.
-Gc
Markkina-arvo voidaan määritellä lukuisilla erilaisilla tavoilla. Kritiikkisi on aivan aiheellista. Kuitenkin keskiarvolla on tiettyjä etuja, jotka ilmenevät jatkossa.
Keskiarvosta on myös helppo saada tutkimusdataa esimerkiksi City peilikuvan ja www.hotornot.com-sivun avulla.
Lähetä kommentti
<< Home